Seikkailut Mac-maailmassa päättyivät

Heinäkuussa 2007 ostin MacBook Pro kannettavan tietokoneen. Mallisto oli juuri uusiutunut ja Intel-prosessorien käyttö mahdollisti Windowsin käytön, jos Applen oma OS X -käyttöjärjestelmä tuntuisi hankalalta. Kyseessä oli ensimmäinen omistamani Mac ja samalla myös ensimmäinen kannettava tietokoneeni. Mitä kahden vuoden käytöstä jäi fiiliksiksi?

MacBook Pro oli jo silloin erittäin tyylikkään näköinen. Uudet, yhdestä alumiinikappaleesta tehdyt koneet, ovat vielä paremman näköisiä. Kone on tukevanoloisesti valmistettu. Näyttö on erittäin laadukas ja näppäimistön tuntuma on hyvä kirjoittamiseen. Ulkopuolisesti Mac tarjosi rahalle vastinetta, mitä 1700 euron koneelta sopii odottaakkin.

Käyttöjärjestelmä herätti satunnaista ihmettelyä muutaman viikon ajan, mutta mitä enemmän OS X:ää käytti, sitä enemmän siihen ihastui. Käyttöjärjestelmässä on useita toimintoja, jotka ovat paitsi visuaalisesti miellyttäviä, myös hyödyllisiä. Exposen avulla ikkunat pysyivät järjestyksessä ja dashboard täytettiin widgeteillä. Mukana tulevat ohjelmat, kuten Mail, iCal ja iPhoto toimivat juuri niin kuin pitääkin. Leopardin lisäämät quicklook ja spaces olivat hyviä uudistuksia.

Vistaa en ole kokeillut, mutta Windows XP:n jälkeen Applen käyttöjärjestelmä on mukavuudeltaan ihan eri luokkaa. Pidin myös OS X:n toimintavarmuudesta ja siitä, että se sammui ja käynnistyi nopeasti. Ohjelmat kaatuvat Applen koneissakin, mutta se harvoin vaikuttaa muihin käynnissä oleviin ohjelmiin. Lisäksi silmille ei hypi ilmoitusruutuja ja varoitusikkunoita, kuten Windows-puolella.

Ongelmat alkoivat 2008 heinäkuussa, pelottavasti muutama viikko takuun umpeutumisen jälkeen. Konetta unitilasta herätellessä näyttöön ei enää tullut kuvaa. Uudelleenkäynnistäminen ei auttanut. Kone lähti käyntiin, starttausääni kuului ja kovalevy raksutti, mutta näyttö pysyi pimeänä. Soitto Applen tukeen, jossa reilusti lupasivat korjata koneen ilmaiseksi, koska takuu oli juuri umpeutunut. Vein koneen paikalliseen huoltoon, josta jo seuraavana päivänä soitettiin, että emolevy on vaihdettu ja kone on valmis noudettavaksi. Tästä episodista ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Nyt vajaan kymmenen kuukauden jälkeen sama vika uusiutui. Soitto jälleen Applen tukeen, jossa epäiltiin näytönohjaimen tyyppivikaa, joka kuului pidennetyn takuun piiriin. Valitettavasti huolto oli eri mieltä ja syyksi paljastui emolevy. Kysyin kauhulla kustannusarviota korjauksesta: 1400 euroa. Ei siis mitään järkeä huoltoa suorittaa. Tällä hetkellä odottelen päätöstä kuuluuko tapaus kotivakuutuksen piiriin.

Odotin MBP:lle huomattavasti pidempää käyttöikää. Kone oli todella hyvä ja ilo käyttää, mutta tapauksesta jäi paha maku. Ottamalla AppleCare tuki- ja huoltosopimuksen saa kolme huoletonta vuotta macin käyttöä. Minusta tämäkään ei ole erityisen pitkä käyttöikä tietokoneelle.

Applen, kuten muidenkin vahvasti brändättyjen yritysten, tuotteet maksavat huimasti. Hinnoissa on mielestäni liikaa ilmaa mukana. Samaan rahaan saa paljon tehokkaampaa rautaa, kun kokoaa koneen itse. Koneen korjaukset ja päivitykset ovat mahdollisia suorittaa itse ja laajennettavuus on ihan eri luokkaa.

Vaikka nyt näyttää siltä, että siirtyminen Ubuntu-käyttöjärjestelmään on edessä, niin takaraivossa kutkuttaa kuitenkin ajatus iMacin tai Mac Minin ostosta.