Stranglehold on äärimmäisen tyyliteltyä kolmannen persoonan räiskintäviihdettä. Digitalisoitu Chow Yun-Fat esittää Hard Boiled -elokuvasta tuttua komisario Tequilaa. Juoni meni minulta täysin ohi, koska pelin dialogi on miksattu todella hiljaiseksi muuhun peliin verrattuna ja tekstitystä ei ole tarjolla. Tarina sisälsi toimintaelokuvien peruskuvastoa, eli huumejengien reviirisotia, kidnappauksia, petosta ja kostodraamaa. Hällä väliä juonesta, kunhan pääsee ampumaan jengiläisiä kahdella pistoolilla yhtäaikaa.
John Woon mukana oleminen projektissa näkyy. Välivideoissa on tyylikkäitä kamera-ajoja, hidastuksia ja zoomauksia. Elokuvamaista otetta on myös pelin aikaisessa toiminnassa. Tequilan perustemppuihin kuuluu ajan hidastus, joka auttaa luotien väistelyssä ja pääosumien ketjuttamisessa. Hidastus aktivoituu automaattisesti Tequilan suorittaessa stunttiliikkeitään, kuten kaiteita liuttaessa tai hypätessä tarjoilukärryn kyytiin. Liikkeitä voi myös ketjuttaa näyttäviksi komboiksi.
Hidastuksen mahdollistamiin temppuihin ei kyllästy koskaan. Vihollisten päästessä lähikontaktiin, Tequila heittäytyy taaksepäin, ampuen ilmalennon aikana kaksi konnaa haulikolla. Maahan iskeytyessä kierähdetään kerran, ammutaan jäljelle jäänyttä paskiaista pistoolilla jalkaan ja sen jälkeen viimeinen nappi päähän. Tequila osaa myös neljä Tequila Bomb -liikettä. Parannuksen, precision aim -tarkkuuslaukauksen, luotihelvetin vapauttavan barragen ja kaikki kentällä olevat viholliset tappavan pyörähdysliikkeen.
Aseiden lataamisesta ja ammuspulasta ei tarvitse murehtia. Jos rynnäkkökivääristä sattuu kudit loppumaan, niin vihollisten pudottamia pyssyjä on kentät väärällään. Kaikki aseet ovat varsin tyydyttäviä käyttää, joista suosikkini on konepistoolit molemmissa käsissä. Ainoastaan peruspistoolien ääniefekti saisi olla munakkaampi.
Pelin ensimmäinen kenttä on tylsä. Toinen parantaa hieman, mutta geneeriset kujat ja rapistuneet hökkelikylät eivät innosta. Sitten alkaa kenttäsuunnittelu toimia ihan eri tavalla. Pilvenpiirtäjän penthouse, museo ja ökykartano ovat täydellisiä näyttämöitä luotibaletille. Ja millaista tuhosinfoniaa se onkaan! Maasto tuhoutuu todella monipuolisesti. Kaakelit lentelevät seinistä, betonipilarit murenevat konekiväärin tulituksesta ja pöydät menevät säpäleiksi. Kentät ovat myös täynnä lasitavaraa, kuten ikkunoita, akvaarioita ja ruukkuja, joita voi pistää säpäleiksi. John McClane ja paljaat jalat arvostaisivat.
Stranglehold ei ole pitkä peli. 7 kenttää sujahtaa alle kymmenessä tunnissa läpi. Koko aika on tiivistä toimintaa ja pelin läpäisemisen jälkeen aloitin alusta kovemmalla vaikeustasolla. Pari achievementtiä jäi saamatta ja tällä kertaa voisi kikkailla enemmän Tequilatempuilla. Pelissä on myös moninpeli, jota en kokeillut. En ymmärrä miten tuo edes toimisi järkevästi.
Jos Stranglehold on jäänyt kokematta ja kaipaat viikonlopuksi tyyliteltyä honkkariräiskintää, niin ihmeessä nappaa Stranglehold mukaasi. Play myy peliä 13 euron hintaan. Gametrailersin videoarvostelu antaa hyvän kuvan, millaista meininkiä Stranglehold tarjoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti